Voitaisiinko jo luopua ”nollatoleranssista”? Asiantuntija Totti Karpelan ajatuksia haastavien tilanteiden hallinnasta

Voitaisiinko jo luopua ”nollatoleranssista”?

Lähes kaksi vuosikymmentä sitten sote-puolella aloitettiin vihdoinkin puhumaan ”nollatoleranssista”. Ajatus oli tärkeä ja idea kaikin puolin kannatettava. Henkilökunta joutui toistuvasti eri tasoisten väkivallantekojen kohteeksi ja väkivalta koettiin työhän kuuluvaksi ja sen kautta väkivaltaa piti sietää. Tyypillisimmillään kyse oli lievistä väkivallanteoista; tönimistä, tuuppimista, kivuliasta kiinnipitämistä tai lyönnillä uhkailuja. Jokainen, lieväkin fyysisen väkivallan teko ja pelon aiheuttaminen on kuitenkin kohtuuton taakka kannettavaksi ammattilaisille, jotka oman toimenkuvansa myötä joutuvat kuvattuja tilanteita kohtaamaan.

Viime vuosien aikana olen kuitenkin toistuvasti törmännyt samaiseen vaatimukseen, kun puhutaan töykeästä käytöksestä, olipa sitten kyse asiakkaiden, potilaiden, oppilaiden tai vaikkapa kollegan käytöksestä. Työterveyslaitos määrittelee nollatoleranssin kiusaamisen osalta tarkoittavan sitä, ”että työyhteisössä ei hyväksytä eikä suvaita minkäänlaista kiusaavaa ja epäasiallista käyttäytymistä”.

Tavoite on samanaikaisesti kaunis mutta absurdi. Nollatoleranssi-politiikan soveltaminen käytöksen osalta on toimimaton ja mielestäni samaisesta toleranssista tulisi luopua tai sen käyttö pitäisi peräti kieltää.

Olen yli kahden vuosikymmenen ajan kouluttanut ammattilaisia organisaation sisäisten tai ulkoisten haastavien tilanteiden hallintaan. Toistuvasti kuitenkin törmäämme nollatoleranssin jalkauttamisen vaikeuteen. Jos kesken hoitotilanteen elottomaksi menneen potilaan osalta lääkäri tiukalla äänensävyllä komentaa henkilökunnalle ”aloita elvytys!”, pitäisikö tiukkaan ja joitain ihmisiä loukkaavaan äänensävyyn puuttua? Onko meidän tarpeen ottaa asia puheeksi, mikäli aamulla käytävällä vastaan tuleva ja meneillään olevaa avioeroaan miettivä kollega ei vastaa iloiseen tervehdykseemme? Olisiko onnettomuuspaikalla työskentelevän ensihoitajan syytä lopettaa kipupotilaan hoitaminen, mikäli tämä toistuvasti kiroilee ja sadattelee tuskissaan? Irtisanommeko sopimuksen, jos keskivaikean kehitysvamman kanssa elävä asuntolan asukas haistattelee henkilökunnalle? Miten määritellään asiallinen tai asiaton käytös? Ammattilainen tekee usein töitä myös omalla persoonallaan, joka heijastuu myös siinä “työminässsä”. Liian mustavalkoiset käytösvaatimukset pahimmillaan rajoittavat ihmisen yksilöllistä tapaa tehdä työtään.

Mikäli olet jo nousemassa barrikadeille näiden esimerkkien myötä, olemme pääsemässä asian ytimeen.

Mitenkä itse lopulta määrittelisit nollatoleranssin?

Nollatoleranssi on nimensä mukaisesti määritelmänä totaalinen, mustavalkoinen ja äärimmäinen. Mutta vuorovaikutustilanteet, joissa periaatetta pyritään jalkauttamaan ovat joustavia, harmaalla alueella liikkuvia käytöksen muotoja.

Mikäli nollatoleranssia ei noudateta nimensä mukaisesti ja jokaisen työntekijän osalta, olemme tilanteessa, jossa osa henkilökunnasta pyrkii jalkauttamaan periaatteen jokaiseen kohtaamiseen ja kaikkiin tilanteisiin, kun taas osa ei tätä halua tai eivät siihen pysty. Erilaiset linjaukset polarisoivat herkästi henkilökuntaa ja saavat asiakkaatkin herkästi jakamaan ammattilaiset ”mukaviin ja ilkeisiin”. Viesti organisaation taholta palvelunkäyttäjien suuntaan on tällöin myös sekava ja epäjohdonmukainen. Sama tilanne tulee vastaan, mikäli esihenkilöltä edellytetään henkilökunnan keskinäisiin tilanteisiin puuttumista nollatoleranssin nojalla, mutta osapuolten tai työnjohdon tulkinta nollatoleranssista ja käytöksestä eivät kohtaa toisiaan.

Nollatoleranssin kirjaimellinen noudattaminen käytöksen suhteen poistaa joustamisen mahdollisuuden. Jos organisaatiossa on käytäntö, joka edellyttää kaikkeen epäasialliseen käytökseen puuttumista, ei tapauskohtaiselle harkinnalle ole jätetty mitään tilaa.

Kieltämättä hieman kaukaa haettu esimerkki, mutta muistan Yhdysvalloista turvatarkastuksen ”nollatoleranssi” esimerkin. 9-11 iskujen jälkeen kaikki asekopiot olivat lennoilla ymmärrettävästi kiellettyjä. Yhdysvaltain länsirannikolla paikallinen isoäiti joutui ongelmiin, kun käsimatkatavaroista löytyi lapsenlapselle ostetun parikymmensenttisen Actionman-toimintahahmon leluase. Alle viiden sentin mittainen lelu-rynnäkkökivääri jouduttiin jättämään turvatarkastukseen.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan henkilökunnan turvautuminen nollatoleranssiin voi johtaa arkisenkin konfliktin huomattavaan eskaloitumiseen, mikäli henkilökunta irtisanoutuu tilanteesta heti rajan ylityttyä. Haastavaa asiakasta, oppilasta tai potilasta ei edes haluta rauhoitella tai siihen ei tarvitse ryhtyä. Samalla ajatuksella voitaisiin miettiä, miten työpaikalla yhteistyö ottaa onnistuakseen, mikäli työntekijä oman tulkintansa mukaan toteaa nollatoleranssin rajan ylittyneen ja lopettaa yhteistyön kollegan tai esihenkilön kanssa.

Jos nollatoleranssilla halutaan vähentää kaikenlaista väkivaltaa, voikin äärimmäisenä seurauksena olla fyysisten väkivaltatilanteiden lisääntyminen.

Fyysisen väkivallan torjunnassa on tärkeää, ettei kenenkään tarvitse miettiä työnantajan arvoja joutuessaan väkivallan uhriksi. On myös tärkeää, että asiakkaille, potilaille, oppilaille ja jopa työtovereille on selkeää, ettei toisen ihmisen fyysistä vahingoittamista tulla katsomaan läpi sormien. Haastavasta ja tunteen sävyttämästä käytöksestä tai viestinnässä keskusteltaessa, olisi kuitenkin olennaista, että osaisimme joustaa ja viestiä rakentavasti ja harmoniaa tavoitellen.

Totti Karpela on tehnyt pitkän uran poliisissa ja myöhemmin siviilissä työpaikkaväkivallan hallintaa, vuorovaikutustaitoja ja konfliktinhallintaa kouluttaen ja ehkäisten. Totti kouluttaa nykyisin ammattiorganisaatioita viidellä mantereella.

Do zero tolerance policies deskill nurses, (Nursing Times, 2014)

American Psychological Association Zero Tolerance Task Force, Are Zero Tolerance Policies Effective in Schools (American Psychologist, 2008), 857

Brodie Paterson et. Al., Discourse, Rhetoric and Failure: Zero Tolerance and Violence in Services for People with Mental Health Needs, (Mental Health Practice, 2008), 29-30

https://www.verywellfamily.com/does-zero-tolerance-work-in-schools-620855